Uusi tilkku on lähtenyt elämään mielessäni. Tilkun nimi on Laaksoja ja Kukkuloita. Sen aiheena on naisena olemisen ilot ja surut. Ilmeisesti oma naiseuteni on jossakin mielen sopukan varastossa alimmaisessa laatikossa, hyvin säilyttynä odottelemassa tulevaa tarvetta. Meillä äiti ihmisillä taitavat aina olla lasten ja perheen asiat etusijalla. Äidin roolin lisäksi olen joka päivä myös: sihteeri, konsultti, terapeutti, lääkäri, poliisi, koordinaattori, taksikuski, keittäjä, pyykkäri, siivooja ja tarpeen vaatiessa vielä jotakin muutakin. Ei liene ihme että se oma naiseus on vähän hakusessa ja varastoituna.
Laaksoja ja Kukkuloita syttyi, kun käteeni osuivat aivan liian kauan palvelleet rintsikat. Ne kaapin perukoille hautautuneet ja kauan sitten hylätyt. Mikään muu ei voi kuvata tätä naisen elämää paremmin kuin rintsikat! Elämä on yhtä kumilangan venyttämistä, paikasta toiseen juoksua ja venymistä kaikenlaisiin vaatimuksiin niin että saumat vain vinkuvat ja kumilangat paukkuu. Onneksi välillä on myös juhlahetkiä: silkkin kiiltoa ja pitsiä.
Pyydän teiltä ystävät ja sisaret suurta palvelusta ja uhrausta. Tarvitsen Laaksoihin ja Kukkuloihin lisää käytettyjä rintsikoita, arjessa liian kauan palvelleita, saumoistaan ratkenneita ja kumilankansa menettäneitä tai suuressa juhlassa mukana olleita pitsiunelmia. Mukaan voi liittää tarinan "rintsikoitten työurasta". En palauta rintsikoita vaan ne saavat uuden elämän taidetekstiilinä. Kiitos kaikille teille avusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti