Olen taas vähän hiljentänyt tahtia. Eilen tuli touhuihin niin monta jarrua, että iltasella piti jo asettua mietiskelemään asioita.
Aamulla minulla oli ohjelmassa pyöräilyä. Omasta pyörästä oli ilmat karanneet, joten lainasin tyttären pyörää. Kiitos että siinä oli ilmat tallessa.
Puolen päivän aikaan tietokone sanoi työsopimuksensa irti. Tänään potilas lähtee tohtoroitavaksi, mutta luulen ettei enää ole kovin paljoa tehtävissä. Toivottavasti edes jotain tiedostoja on pelastettavissa. Minulla on kädet ristissä kyynärpäitä myöten että työjutut olisivat löydettävissä. Varmuuskopionti olisi ollut enemmän kuin suotavaa. Onneksi on paperiversiot ainakin joistakin tärkeimmistä jutuista. Kiitos niistä.
Onneksi emme enää ole yhden tietokoneen varassa. Voimme hoitaa pankkiasiat ja sähköpostit tyttären läppärillä. Kiitos siitä.
Ompeluhuoneessa on taas täysi kaaos. Joku Kumma ( hän vierailee meillä säännöllisesti ja jättää jälkeensä aina sotkua ja tavaroita kummallisiin paikkoihin ) on levittänyt suuriksi kasoiksi verhoja, kankaita, virkattuja liinoja ja ties mitä kaikkea muuta "aarreita ja kallisuuksia". Eilen pesin ja silitin ensimmäisen koneellisen aarteita. Sain keittiöön uudet virkatut verhokapat ja monta liinaa enkelihuoneeseen. Kiitos niistä ja kaikista ihanista aarteista jotka vielä odottavat löytäjäänsä.
Uskon että näillä hankaluuksilla on jokin asia kerrottavanaan. Toivottavasti olen asian nyt ymmärtänyt, että tämä päivä sujuisi paremmin. Hankaluuksista huolimatta tai ehkäpä juuri niiden ansiosta huomaa olla kiitollinen monista tavallisistakin asioista.
Riemullista tätä päivää meille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti