Hei! Rakas ystäväni tuli torstaina tyttärensä kanssa yökylään. Lasten ja mieheni nukahdettua juttuja olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Samalla tietenkin leikkasimme ruusuja ja joimme teetä ja etsimme sopivia kahvikuppeja enkelihuoneeseen. Puoli kahden aikaan yöllä mieheni kävi keittiössä kysymässä, että meinasitteko te ollenkaan nukkua?
Aamulla joimme aamuteen Enkelihuoneessa ihan juhlaserviisistä. Olen maalannut porsliinit vuonna -94 viikonloppukurssilla. Vanhin tytär nukkui ulkona vaunuissa ikkunan takana kun maalasin kupposia. Serviisi on ollut huolellisesti laatikkoon pakattuna keittiön yläkaapissa. Kupposet eivät ole olleet käytössä, etteivät ne vaan rikkoudu! Siinä teetä juodessamme päätimme lopettaa "kaappielämän". Elämää ei voi elää pumpuliin käärittynä kaapissa. Meille kaikille on annettu lahjoja ja vain yksi elämä. Äitienkin on uskallettava elää omaa elämää, eikä aina vain unohtaa itsensä ja omat tarpeensa muiden tarpeiden edessä. Kiitos ystäväni olet minulle tärkeä!
Enkelihuoneen kynttilälyhty, jonka olen saanut joskus lahjaksi ja säilönyt myös samaiseen yläkaappiin. Kynttilänliekki taikoi seinälle kauniit tanssivat varjot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti