perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Kestovaippailu kysymyksiä

Hei!
Onkos teillä kokemuksia kestovaippailusta ja villapöksyistä?

Tämän tiedän: Villapöksyt pitää olla 100% villaa ja mielellään käsinpestävää lankaa.
Tämän olen lukenut: Pöksyihin laitetaan lanoliinia ja se ei tartu kunnolla konepestävään lankaan. Onko totta?

Näitä ihmettelen: Voiko lanoliinille olla allerginen? ( ensimmäinen ajatus joka iski allergisen lapsen äitinä ) Onko lanoliini pakollista, jotta pöksyt toimivat kuten tarkoitettu? Hahtuvapöksyt ja pikkuisen iho eivät oikein mahdu ajatuksissani samaan pakettiin ( taas allergisen lapsen äiti kuule raapimista ja itkua ).

Olen etsiskellyt pehmeää, käsinpestävää 100% villalankaa aika huonolla menestyksellä. Lanet olisi sopivan pehmoista, mutta on konepestävää. Lanet olisi sellaista lankaa, josta tehdyt pöksylät olisin voinut ajatella laittavani oman rapsuttelevan mukulan päälle.

torstaina, helmikuuta 26, 2009

Neulomuksia

Olen vähän testaillut ja tehnyt protoja villaisista vaippapöksyistä.
Olen tutustunut kestovaippailuun mutkan kautta.
Omat lapseni ovat olleet kertakäyttövaipoissa, joten tämä on uusi alue valtaus.


Nämä vaippapöksylät 100% merinovillaa. Lanka konepestävää Lanet-lankaa.
En teidä kuinka toimivat käytännössä, menevät testattavaksi....




Tässä toiset vaippapöksylät. Lanka villahahtuvaa.
Eivät ollenkaan niin kauniit kuin nuo edelliset. Malli siirtyy paranneltavaksi.




Sitten vielä nämä pikku Prinsessan pyhä pöksyt. Lankana on Lanet 100% merinovillaa.
Näihin pöksylöihin olen oikein tyytyväinen näistä tuli kauniit.

Tässä Prinsessan koko asu.
Nuttu on valmistunut ja kuvattu erikseen jo aiemmin.

maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Hei Ystävät

Taas yksi viikko mennä hurahtanut. Olen keskustellut ja ajatellut paljon aihetta koulukiusaaminen ja yleensä henkinen väkivalta ja kiusaaminen. Miettinyt ja pähkäillyt keinoja sen tunnistamiseen ja lopettamiseen ja toimiin ettei kiusaamista koskaan pääsisi alkamaankaan. Syyttely, syyllistäminen, syyllistyminen ovat usein seurauksena, mutta ne eivät tuo ongelmiin ratkaisuja.

Aiheesta lisää löytyy täältä: http://onnellinenperhe.blogit.fi

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Väsynyt mutta uneton

Valvotuinen tuli taas luokseni. Viime yönä sain nukuttua 3 tuntia. Uni loppui täsmälleen klo 1:38. Pyöriskelin sängyssä aikani ja nousin istuskelemaan keittiöön. Kaivelin pakastimen taakse pudonneita papereita, etsin puhelinnumeroita ja kirjoitin kirjeen. Kaikki nuo touhut olen onnistunut siirtämään jo useita päiviä edessäni. Neulomusta en syyllistynyt käteeni ottamaan, lähinnä kai siksi ettei nyt ole mitään neulomusta tekeillä.

Väsyttää ja haukutukset repii leukoja, mutta uni vain pysyy kaukana. Silmät lupsahtelee ja ajatukset on puuroa. Seisaalla ollessa tuntuu ettei pystyssä pysy ja ihan varmasti kohta nukahtaa. Vaan meneppäs pötkölleen niin välittömästi ajatukset kirkastuu ja lähtevät laukkaamaan. Unesta ei ole enää tietoakaan. Pitäisi varmaan opetella nukkumaan seisallaan. Toisaalta voisi hankkia neulepuikot joissa on valo niin voisi neuloa yöllä sangyssä kun uni karkaa. Siinä on kyllä riskinsä. Luulenpa että langat saattaisivat joutua takavarikkoon. Ajatus olisi houkutteleva, mutta riski liian suuri. Siispä täytynee tyytyä neulomaan vain sallittuina aikoina ja nukkua seisallaan.

torstaina, helmikuuta 12, 2009

Prinsessat



Tässä uusin tilaustyö Prinsessat.

Vihdoinkin tilkkuilu sujuu lähes kuin ennenkin. Ompelukoneen hyrinä rauhoittaa ja keskittymistä ei pienet "taustahälinät" häiritse. Olen taas uppoutunut niin täysin tilkkuihin että hukkaan auton avaimet ( kiinni virtalukossa ), pyykkivuori on aivan valtava ( tytöillä ei ole enää kuulemma puhtaita vaatteita kouluun ), ruuaksi ajattelin tänään jotain minkä äkkiä lämmittää... ( jo kolmas päivä sama meny ).
Tilkkulijan perhe oppii omatoimiseksi: mies ei enää etsi auton avaimia muualta kuin virtalukosta, lapsille kelpaa päälle se hylättykin pusero ja jokainen arvostaa oikeaa ruokaa nuudelien ja pinaattilättyjen jälkeen. Tänä iltana meillä taitaa olla pitkästä aikaa pannaria iltakahvilla.

tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Kotona

Viikonlopun seikkailu sujui hyvin. Matkustus on tietysti voimia vievää ryöhältämistä, mutta ilman matkaa ei ole seikkailua. Matkan jälkeen huomaa aina kuinka hyvä on tulla kotiin.

Itse koulutus oli... mielenkiintoinen, antoisa, ajatuksia herättävä, iloinen, innostava... juuri sellainen kuin olin odottanutkin ja vielä vähän enemmän. Pää on yhä ihan pökkyrässä kaikesta.
Tässä linkki kouluttajan Kristiina Harjun kotisivuille: http://www.fakta-fiktio.fi

Yksi suuri juttu viikonlopussa oli se minä uskallan seikkailla jo ilman suurta paniikkia. Perhoset kyllä lentelevät vatsassa, mutta enää en valvo monta yötä ja maalaile kauhukuvia kaikesta siitä mitä voisi tapahtua. Reiki on varmasti auttanut siinäkin asiassa. Huomisella on huomisen huolet ja tänään eletään tätä päivää. Suunnaton on se matka jonka olen kulkenut viimeisen viiden vuoden aikana.

Mikähän mahtaakaan olla seuraava seikkailu? Kyllä elämä on ihanaa!