Lopulta valmista!

Hei!
Tänä aamuna loppui uni klo: 3.35. Nousin ompelemaan kun kyllästyin sängyssä pyöriskelyyn. Sain ommeltua reppulaukut ( reppu ja olkalaukku samassa paketissa ) valmiiksi. Niiden piti olla valmiit jo eilen, mutta huomasin että olinkin laittanut etutaskun taakse ja takataskun eteen. Ompeluvaiheessa olisi järjenkäyttö sallittua, jopa suotavaa... Siispä purin molemmat reput ihan alkutekijöihinsä. Muilla oli tietysti hauskaa. Mies kehui kuinka suuri työllistävä vaikutus repuilla on minulle. Minä lisäsin että tulee huomattavasti halvemmaksi vääntää samoja reppuja moneen kertaan kuin käydä aina uudet tarvikkeet ostamassa. Sinnikkäästi ajattelin vielä tehdä yhden repun, tällä kertaa ilman perusteellista purkamista. Kuinkahan siinäkin käy...

Tänään sattui aika hassu juttu. Aamun lauantaitouhujen ( siivous, kauppareissu, pyykki jne ) jälkeen julistin aloittavani ompelut. Mies lähti punttisalille ja tytöt kavereille. Istahdin sohvalle ja kuuntelin hiljaisuutta. Parin tunnin päästä lauma palasi kotiin ja löysi minut sohvalta nukkumasta. Ihan vaan pikkusen huilasin. Mies otti tiukan komennon ja määräsi minut ompelemaan. Harvemmin minua on tarvinnut käskeä ompelemaan ; )

Uupumus on vähän hankala tauti. Välillä jaksaa vaikka maratonille lähteä ja seuraavassa hetkessä voikin olla taas aivan väsähtänyt. Onneksi nyt on jo touhupäiviä useampia kuin nukkupäiviä. Olen ollut puoli vuotta sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Mukavatkin asiat kuten ompelu ovat jääneet nyt todella vähiin, mutta vähitellen ne palaavat taas ohjelmistoon. Eritoten kun on niin kova komento ettei ruokaa tule ennen kuin on vähän aikaa ommellut. Ilmeisesti ompeluista syntyvä sotku onkin pienempi paha kuin sohvaperuna. Sitä täytyykin kokeilla heti kun alkaa narina langanpätkistä ja tilkuista.

Salaisuus

Kävin viikonloppuna Oulussa seikkailemassa. Löysin Gabriela bookshop:n ja sieltä Rhonda Byrnen kirjan Salaisuus. Olen liikkunut todella vähän Oulussa ja katsoin kartasta perjantaina hiukan suuntaa mihin päin pitäs lähteä linjuriasemalta jos Gabrielaan ois matka. Vaelsin läpi keskustan ja aina kun meinasin kääntyä olivat liikennevalot punaiset väärään suuntaan ja vihreät oikeaan suuntaan. Niin minä vain löysin oikeaan paikkaan. Ostin myös pienen "Ilon Enkeli" kännykkäkorun, jonka hukkasin sunnuntaina. Ehkäpä sen löytäjä tarvitsee Ilon Enkeliä enemmän kuin minä.

Olen lukenut jo kirjan ja suosittelen sitä kaikille. Kirja on helposti luettavaa tekstiä ja sisältää paljon esimerkkejä.

"Elämän suuri salaisuus on vetovoimanlaki. Keskity tiukasti siihen mitä haluat ja lähetä toiveesi universumiin. Vetovoimanlaki takaa sen, että elämääsi rajoittavat näkymättömät esteet kumoutuvat. Ajatuksistasi tulee totta."

www.gabrielabookshop.com

Koulu alkaa

Tänään oli lapsilla ensimmäinen koulupäivä. Tuntuu aika oudolle, kun on niin hiljaista. Onneksi on lapsille ja äidille pehmeä lasku, tänään on vain kolme tuntia koulua. Pian sieltä saapuu ryhmä rämä ja normaali hulina alkaa.

Tämä kesä on mennyt kesää odotellessa. Kävimme aamulla ostamassa Enkelihuoneeseen lämmittimen ja mansikoita. Iltakahville olisi tarkotus tehdä mansikkakakkua ensimmäisen koulupäivän kunniaksi.

Aamuteetä kahdelle

Hei! Rakas ystäväni tuli torstaina tyttärensä kanssa yökylään. Lasten ja mieheni nukahdettua juttuja olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Samalla tietenkin leikkasimme ruusuja ja joimme teetä ja etsimme sopivia kahvikuppeja enkelihuoneeseen. Puoli kahden aikaan yöllä mieheni kävi keittiössä kysymässä, että meinasitteko te ollenkaan nukkua?

Aamulla joimme aamuteen Enkelihuoneessa ihan juhlaserviisistä. Olen maalannut porsliinit vuonna -94 viikonloppukurssilla. Vanhin tytär nukkui ulkona vaunuissa ikkunan takana kun maalasin kupposia. Serviisi on ollut huolellisesti laatikkoon pakattuna keittiön yläkaapissa. Kupposet eivät ole olleet käytössä, etteivät ne vaan rikkoudu! Siinä teetä juodessamme päätimme lopettaa "kaappielämän". Elämää ei voi elää pumpuliin käärittynä kaapissa. Meille kaikille on annettu lahjoja ja vain yksi elämä. Äitienkin on uskallettava elää omaa elämää, eikä aina vain unohtaa itsensä ja omat tarpeensa muiden tarpeiden edessä. Kiitos ystäväni olet minulle tärkeä!

Enkelihuoneen kynttilälyhty, jonka olen saanut joskus lahjaksi ja säilönyt myös samaiseen yläkaappiin. Kynttilänliekki taikoi seinälle kauniit tanssivat varjot.